Lopetetaan mielenosoituksista puhuminen

Ja aletaan puhua mellakoista. Yhdysvaltain Minneapolisissa käynnistyi viikko sitten laajat mielenilmaukset, mustan miehen kuoltua poliisin pidätystilanteessa käyttämien voimakeinojen seurauksena. Kuolema nosti jälleen puheenaiheeksi poliisiväkivallan ja Black Lives Matter -liikkeen. Ei kuitenkaan mennyt kauaa, kun oikeuden vaatiminen ja ideologinen taistelu vaihtui konkreettiseksi katutaisteluksi. Mellakoitsijat ovat useissa kaupungeissa pahoinpidelleet sivullisia, liikkeen omistajia ja poliiseja. Ryöstäneet ja hajoittaneet liiketiloja ja sytyttäneet jopa poliisiaseman tuleen. Kaikki tämä uhrille oikeuden vaatimisen varjolla.

 

Yhdysvalloissa alkaneissa mellakoissa, suuri osa rikolliseen toimintaan osallistuvista edustaa vähemmistöjä, kuten tapahtumat käynnistäneen tapauksen uhrikin. Voidaankin kysyä, miksi mellakointiin osallistuu lähinnä vähemmistöön kuuluvaa väestöä, eikä yhtä lailla uhrille oikeutta vaativaa, poliisiväkivaltaa vastustavaa ja alueen enemmistön muodostavaa länsimaalaista väestöä. Länsimaiden lähihistoria on täynnä mellakoita, joissa mellakan osallistujat edustavat suurelta osin jotain etnistä vähemmistöä. Kun etsitään esimerkkiä mellakasta, jossa mellakoitsijat koostuvat länsimaisesta kantaväestöstä, pitää palata aina vuoteen 2005. Taustaltaan Lähi-Idästä olevien maahanmuuttajien ja rantavahtien välinen yhteenotto aiheutti Cronullan lähiön mellakat Australian Sydneyssä, joissa kantaväestö lähti kostamaan aiempaa yhteenottoa maahanmuuttajille. Länsimaisen kantaväestön mellakointi on tämän jälkeen jäänyt lähes olemattomaksi. Sen sijaan Euroopan maahanmuuttajataustaisen väestön ja Yhdysvaltain vähemmistöjen osallistuminen mellakointiin on jatkunut aina tähän päivään asti.

 

Kuten Yhdysvalloissa, myös Suomessa Minneapolisista käynnistynyt mellakointi saa laajaa ymmärrystä osakseen. Suomessa moni poliitikko näkee kansalaisten käyttämien voimakeinojen olevan oikeutettua vähemmistöön kohdistuneen poliisiväkivallan käynnistämän tapahtumasarjan seurauksena. Yrittäjien (myös vähemmistöjen omistamien) liiketilojen ryöstely ja sivullisten pahoinpitely sivuutetaan tarkoituksella. Virkavaltaa vastustavien toimien, kuten poliisin väkivaltaista vastustamista ja poliisiaseman polttamista järjestelmällisesti vähätellään. Vaarallista tästä ajattelutavasta tekee myös se, ettei syyllisenä nähdä ainoastaan virkavaltaa ja presidentti Trumpin hallintoa. Samalla syyllistetään koko länsimaista yhteiskuntaa rakenteellisesta rasismista. Koko valkoinen väestö nähdään osasyyllisenä ja erottuakseen tästä syyllisten joukosta, on tunnustettava itsensä niin sanotuksi “liittolaiseksi”. Tämä on poliittisen vasemman laidan edustajien lanseeraama termi, tarkoittaen länsimaalaista valkoisen väestön edustajaa, joka tunnustaa syntinsä ja liittoutuu taistelemaan pahaa järjestelmää vastaan.

 

Jos viikon takaisen seurauksena olisi nähty maanlaajuisia mielenosoituksia, joissa vastustetaan vähemmistöihin kohdistuvaa poliisiväkivaltaa, olisi näiden protestien tukeminen ymmärrettävissä. Kun todellisuus kuitenkin on, että ihmisiä pahoinpidellään, liikkeitä ryöstetään ja rakennuksia poltetaan, poliisiväkivallan vastustamisen ja vähemmistöjen oikeuksien vaatimisen verukkeella, ei tapahtumia voi millään asteella hyväksyä. Mielenosoitus ja mellakka ovat kaksi täysin erillistä asiaa, joista toiselle ei pidä osoittaa pienintäkään hyväksyntää.