Loikkarin tulevaisuus

Tämän viikon otsikko on ollut kansanedustaja Kaj Turusen eduskuntaryhmän vaihtuminen Sinisistä Kokoomukseen. Tämä on ensimmäinen, muttei varmasti viimeinen puolueloikka sitten Sinisen eduskuntaryhmän perustaminen ennen vuoden 2019 eduskuntavaaleja.

Perussuomalaisten Sebastian Tynkkynen jo avasikin vedonlyönnin loppujen sinisten tulevista poliittisista kodeista. Puolueen vaihtaminen kesken kauden ei ole mitenkään ennenkuulumatonta Suomen eduskunnassa. Huomattavasti tavallista useammalla nykyisellä istuvalla kansanedustajalla on jatkokausi vaakalaudalla seuraavissa vaaleissa. Heille on taktinen veto vaihtaa leiriä ajoissa ennen vaaleja, samalla kun nykyisen viiteryhmän kannatus matelee.

Tästä taktikoinnista huolimatta loikkarin tulevaisuus ei ole ruusuinen. Katsaus kesken vaalikauden eduskuntaryhmää vaihtaneisiin kansanedustajiin kertoo karua tarinaa. 2000-luvulla yksikään kansanedustaja ei ole uusinut paikkaansa eduskunnassa puoluevaihdoksen jälkeen. Yrittäjiä on riittänyt.

Seppo Kanerva (kok – kesk – lib)

Lyly Rajala (kd – kok)

Seppo Lahtela (kesk – kok)

Merikukka Forsius (vihr – kok)

Markku Uuspaavalniemi (kesk – ps)

Laila Koskela (ps – kesk)

Tuoreimpana tapauksena voidaan tarkastella vuoden 2011 vaaleissa Perussuomalaisten listalta valittua tamperelaista kansanedustajaa Laila Koskelaa. Koskela valittiin Pirkanmaalta Perussuomalaisten ääniharavana eduskuntaan yli 9000 äänellä. Koskela loikkasi Keskustaan puoli vuotta ennen vuoden 2015 eduskuntavaaleja. Uuden puolueen riveissä äänimäärä putosi alle kolmasosaan perussuomalaisena saadusta potista. Koskelan kohtaloksi keskustalaisena koitui myös putoaminen Tampereen kaupunginvaltuustosta viidesosalla edellisten kuntavaalien äänimäärästään.

Kuluvalla vaalikaudella kansanedustajia ovat menettäneet niin Perussuomalaiset kuin Kokoomuskin. Eduskuntavaaleja ei olla vielä käyty, mutta esimakua antaa hyvissä ajoin ennen Perussuomalaisten hajaannusta loikannut vaasalainen kansanedustaja Maria Tolppanen. Toiselle kaudelleen perussuomalaisena valittu Tolppanen ei kauaa viihtynyt vanhassa puolueessaan ja päätyi vuonna 2016 loikkaamaan demareihin. Vuoden 2012 kuntavaaleissa Tolppanen sai yli 1200 ääntä, ollen Vaasan toiseksi eniten ääniä saanut ehdokas. Ensimmäisissä kuntavaaleissaan demariehdokkaana Tolppasen äänimäärä romahti noin neljäsosaan siitä mitä keräsi perussuomalaisena.

Vaikka Suomessa äänestetäänkin ensisijaisesti ehdokasta, vaikuttaa ehdokkaan viiteryhmä hyvin vahvasti äänestyspäätöstä tehdessä. Kuten loikkaustapauksista nähdään, suurin osa äänistä ei lähde ehdokkaan mukana vaan jää ehdokkaan vanhalle puolueelle. Ainoa hyödynsaaja loikkauksista on loikkarin vastaanottava puolue. Loikkari kuvittelee parantavansa omia asemiaan lähtemällä gallupeissa pärjäävän puolueen listoille ja kyseinen puolue ottaakin varmasti istuvan kansanedustajan avosylin vastaan. Loikkari hyödyttää kahdella tavalla uutta puoluettaan. Loikannut edustaja tuo oman äänestäjäkuntansa ydinryhmän mukanaan ja samalla kyseiset äänet ovat pois kilpailevalta puolueelta. Edustajan vastaanottava puolue on kuitenkin varsin tietoinen siitä ettei tämä tule edes vahingossa menemään läpi. Näin ollen loikkarin mukanaan tuomat äänet nähdään vain mukavana lisänä puolueen yhteisessä potissa.

Tulevissa eduskuntavaaleissa puoluettaan vaihtaneita kansanedustajia tullaan näkemään vähintään kolmen eri puolueen ehdokkaana. Mitä lähemmäs vaaleja tullaan, sitä todennäköisemmin loikkausten määrä kasvaa.